Lajit

KARATE

 

Karate on yksi maailman suosituimmista liikuntamuodoista ja sopii koko perheen harrastukseksi

 

Aloittelijan yleiskunnon ei tarvitse olla erinomainen, sillä kunto kyllä kohoaa karateharjoitusten myötä. Kaikenikäiset voivat harrastaa karatea. Seurassamme harrastajat on jaettu iän puolesta moniin ryhmiin ryhmiin. Lisäksi aloittelijoille ja kehittyneemmille harrastajille on omat ryhmänsä vyöarvojen mukaan. Tämä monipuolinen ja kiinnostava laji kehittää harrastajaansa sekä fyysisesti että henkisesti. Karateharjoittelu kehittää erityisesti tasapainoa, liikkuvuutta, nopeutta ja taitoa.

Karateksi kutsutaan Japanista lähtöisin olevaa taistelulajia, jossa keskitytään aseettomien taistelutaitojen harjoitteluun. Karate on levittäytynyt lähes joka maapallon kolkkaan ja on siten yksi suosituimmista liikuntaharrastuksista maailmassa. Karatessa harjoiteltaviin tekniikoihin lukeutuvat mm. erilaiset lyönnit, potkut, torjunnat, hallintaotteet ja kaadot.

Alkunsa aseettomana taistelulajina Okinawan saarella (Japani) saanut karate on nykypäivänä sekä itsepuolustus- että urheilulaji. Valtaosa karaten harrastajista keskittyy karaten perinteisempään muotoon, eli itsepuolustukseen. Lajissa on kamppailun lisäksi tärkeässä roolissa sekä fyysisen että henkisen kunnon kehittäminen, mikä tekee karatesta todella kokonaisvaltaisen liikuntamuodon.

 

Karate - Perinteikäs itsepuolustusmenetelmä ja moderni urheilulaji

 

Karate on erinomainen tapa ylläpitää hyvää yleiskuntoa, sillä siinä kehittyvät kehon kaikki osat. Harrastajan ei välttämättä tarvitse olla erityisen vahva eikä yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa saavuttaakseen suuren tehon karatessa. Kuntoilu- ja urheilumuotona karate tarjoaa harrastajalleen hyvin monipuolisen tavan liikkua ja kuntoilla. Harjoitukset jakaantuvat lihaskunnon, liikkuvuuden ja karatetekniikoiden ja niiden sovelluksien harjoituksiin. Harjoituksia tehdään niin ryhmässä, yksin kuin parinkin kanssa.

 

Karaten aloittaminen

 

Aloittelijalle karate on helppo laji, sillä yleiskunnon ei tarvitse olla erinomainen tai aiempaa kamppailulajituntemusta ei tarvita. Kunto kohoaa harrastaessa nopeasti ja laji sopii kaiken ikäisille, lapsesta vanhukseen. Karaten harrastajat jatkavat lajin parissa usein koko elämänsä ajan ja siitä muodostuu monelle harrastajalle elämäntapa.

 

Karatessa opit puolustamaan itseäsi ja lähimmäisiäsi

 

Karatessa oppii puolustamaan itseään ja läheisiään. Alkunsa nimenomaan itsepuolustuslajina saaneen karaten harjoittelussa korostuvat edelleen samat tekniikat ja periaatteet kuin satoja vuosia sitten. Useimmiten lajissa pyritään yllättämään vastustaja, hyödyntämään sen liikkeitä ja heikkoja kohtia, ja siten kääntää tilanne oman edun mukaiseksi. Kamppailu on karatekan viimeinen vaihtoehto uhkaavassa tilanteessa, mutta lajissa rakennetaan valmiudet selviytymiseen mikäli taitoja joutuu käyttämään.

Itsepuolustus on eräs karaten oleellinen osa. On olemassa satoja erilaisia itsepuolustustekniikoita. Pitkäaikainen karaten harjoittelu kehittää eräänlaisen kehonliikkeiden kuudennen aistin, jonka avulla karateka nopeasti pystyy reagoimaan vastustajansa liikkeisiin ja kääntämään ne omaksi edukseen. Tämän myötä karateliikkeet tulevat yhä tehokkaammiksi itsepuolustuksessa. On kuitenkin muistettava, että karateharjoittelun lopullisena päämääränä on, ettei taitoja tarvitse käyttää ja mahdollisista uhkaavista tilanteista selvitään muilla avuilla.

 

Perinteiset kamppailutaidot kunniaan

 

Karate on perinteinen japanilainen itsepuolustuslaji, jonka harjoiteltaviin tekniikoihin lukeutuvat mm. erilaiset lyönnit, potkut, torjunnat, hallintaotteet ja kaadot. Taistelutaidoissa on suuressa roolissa opetella käyttämään koko kehoa aseena ja pyrkiä tuottamaan maksimaalinen määrä voimaa kun sitä tarvitaan.

Karatessa kamppailu käsitetään useimmiten itsensä puolustamisena; lajissa painotetaan (tyylisuunnasta riippuen) puolustavia ja kamppailutilanteita hallitsevia tekniikoita aggressiivisen hyökkäämisen sijasta. Karaten harrastajalle kamppailu on viimeinen työkalu uhkaavassa tilanteessa kun muuta ei ole enää tehtävissä.

 

Karate urheilulajina

 

Urheilulajina karate on nopea, jännittävä ja viihdyttävä. Karatessa kilpaillaan kahdessa eri lajissa; pisteottelussa (kumite) ja liikesarjoissa (kata). Kilpakaratessa tavoitteena on suorittaa tekniikoita mahdollisimman nopeasti, puhtaalla tekniikalla ja virheettömällä tarkkuudella vastustajaa vahingoittamatta.

Kilpailu aloitetaan tyypillisesti jo nuorena ja urheilullisuus korostuu osassa tyylisuuntia ja karateseuroja enemmän kuin toisissa. Suuri osa karaten harrastajista ei ikinä kilpaile, mutta moni nauttii sen seuraamisesta ja osa kouluttautuu jopa tuomareiksi.

 

Tyhjän käden tie

 

Karate ja karate-do käännetään japanista useimmiten tarkoittamaan “tyhjää kättä” tai ”tyhjän käden tietä” ja sillä viitataan nimenomaan aseettomiin kamppailutaitoihin.

Karatesta on kuitenkin olemassa myös tyylisuuntia, joissa tekniikoita harjoitellaan erilaisia perinteisiä aseita hyödyntäen. Asetekniikoista käytetään yleisesti nimeä kobujutsu. Aseharjoittelu kehittää muun muassa taktiikkaa ja etäisyystajua, ja antaa valmiuksia puolustautua aseistettua hyökkääjää vastaan.

 

Boogutsuki kumite

 

Shorinjiryu Tekisuikaikan karaten ottelumuoto. Ottelijoille on seurassa omat harjoitukset. 

 

Kumite (ikäraja 12-v) käydään Boogutsuki -muodossa. Ottelijat käyttävät henkilökohtaista suojausta: Säkkihanskoja, rintasuojapanssaria, kypärää, hammassuojia, säärisuojia ja miehet myös alasuojia. Suojauksen käyttäminen mahdollistaa kovemman kontaktin ja turvallisemman ottelun.

Pisteitä saa vain tarpeeksi voimakkaista osumista. Kiellettyä on potkuhyökkäys kaatunutta vastustajaa kohti, kilpailualueen ulkopuolelle pakeneminen (kolmannesta kerrasta vastustajalle myönnetään waza-ari), selän kääntäminen vastustajalle, hyökkäykset suojatun alueen ulkopuolelle (selkään tai pään takaosaan), sumo-otteet, taklaukset ja muut vaaralliset liikkeet, kiroilu ja vastustajan halventaminen, vastustajan työntäminen kilpailualueen ulkopuolelle sekä waza-arin saamisen jälkeen perääntyminen tarkoituksellisesti ajanhukkaamiseksi. Ottelu käydään ipponshoobu:na eli voittaja on ensimmäisenä ipponin saanut kilpailija.

 

 

 

 

 

Tauramusoryu kobudo ja jujutsu

 

Taura Muso ryu on vanhaan japanilaiseen perinteeseen nojautuva traditio. Se sisältää aseettomia ja aseellisia tekniikoita, taktiikkaa, kulttuuritietoa jne.

Minamoto Yoritomon voitettua Taira-suku 1185, hänestä tuli shogun 1192. Voittonsa jälkeen hän jakoi uskollisille vasalleilleen maata läänityksiksi. Koremune Tadahisa sai Etelä-Japanista Kyushun saarelta Satsuman läänin, jossa hän otti käyttöön sukunimen Shimazu ( => Shimazun daimyo, "lordi"). Shimazun alaisiin sotureihin tuli kuulumaan mm. Ikubon suku (tähän aikaan vielä Inouen suku, suku haarautui vasta myöhemmin kahtia, Inouen ja Ikubon sukuhaaroihin). Feodaaliaikana tälläisessä samuraiyhteisössä kullakin soturilla oli tarkkaan määritelty asema ja työtehtävät. Ikubon suku erikoistui 1600-luvun jälkeen rajavartiointiin.

Shogunin määräyksestä Japani suljettiin ulkomaailmalta 1630-luvun lopulla. Vain Nagasakin satamassa oli hollantilaisilla ja kiinalaisilla laivoilla oikeus suorittaa kaupankäyntiä tarkoin valvottuna. Tästä poiketen Satsuman alueella harjoitettiin edelleen ulkomaankauppaa ja sen salaamiseksi luotiin rajavartiontisysteemi, jotta tieto ei pääsisi leviämään.

 

Lajin historiasta

 

Taura Muso ryu jojutsun perustaja oli Inoue Hachirouemon (shodai toryo eli ensimmäinen päämies) 1700-luvun alussa ja sieltä tulee jatkuva linja tämän perhetradition päämiehiä tälle vuosisadalle asti. Viimeisenä on Motomu Ikubo, 16. päämies. Ennen jojutsun käyttöönottoa suvun taistelutaidot olivat keskittyneet pääasiassa yarin ja miekan käyttöön.

Aikaisemmin (1600-1800 -luvuilla) traditio on sisältänyt mm. jujutsu (aseeton taistelu), bojutsu (n. 182 cm sauva), jojutsu (n. 120-150 cm keppi), ninjutsu (vakooja), shurikenjutsu (heittoveitsien käyttö), hobakujutsu (narulla sitomisen taito), tojutsu (miekkataito, eri tyyppiset miekat), kamajutsu (sirppitaito), takeshikomijutsu (bambukeppi, johon kiinnitetty naru), jousiammunta, ratsastus, uinti, sotilastaktiikka, myrkkyjen käyttö, sojutsu ("keihään" käyttö), puhallusputki, jne. Eli se oli ns. sogo bujutsu, kaiken kattava taistelukoulu. Tradition nykyinen päämies harjoitteli isoisänsä johdolla Tanouran alueella. Myöhemmin hänen perheensä muutti Kagoshiman kaupunkiin, jossa hän aloitti karaten harjoittelun. Ensin tyylisuuntana ollen Shorin ryu, sitten Shotokan ja viimein Shorinji ryu vuodesta 1961. Ikubo-sensei joutui työn takia (armeijan upseeri) siirtymään Hokkaidolle Sapporon kaupunkiin, jossa hän asuu yhä edelleen. Täällä hän jatkoi Shorinji ryun harjoittelua ja on nykyisin yksi tyylisuunnan korkeimmista opettajista (hanshi 8. dan).

Eläkkeelle päästyään hän tahtoi elvyttää Muso ryun harjoittelun ja ryhtyi opettamaan sitä, jotta se ei vaipuisi unholaan. Hän on uudistanut koulukuntaa ja muotoillut sen kokonaan uudelleen. Hänen isoisänsä (Ikubo Otojiro), joka oli siis tyylin 15. päämies, ei ehtinyt opettaa hänelle koko traditiota. Tästä syystä hän joutui muotoilemaan sen uusiksi. Samalla osa taidoista katosi kokonaan. Ikubo-sensei nimesi lajin myös uudelleen, nimeksi tuli nyt Taura Muso ryu. Tänä päivänä se koostuu pääasiassa jojutsusta, jujutsusta sekä tohosta. Lisäksi on shikomidake (takeshikomijutsu), kamajutsu, hobakujutsu, kyujutsu, kote- ja suneshurikenjutsu sekä bo- ja sojutsu. Hän teki niihin myös modernin kyu-dan arvoasteikon vanhan menkyo-asteikon rinnalle.Tällä hetkellä lajia voi harjoitella Japanissa (Hokkaidolla), Italiassa, Latviassa, Suomessa ja Virossa.

 

Laji Suomessa

 

Suomessa säännöllinen harjoittelu alkoi vuonna 1994. Ensinmäisen kerran lajia on opetettu Suomessa Ikubo-sensein toimesta karaten kesäleirillä 1992. Tällä hetkellä Suomessa perinteistä Taura Muso ryu opetusta saa vain muutamalla paikkakunnalla, mm. Helsingissä (Budoviikingit) ja Siilinjärvellä (Koubukan). Perinteisesti Japanissa traditionaalisen koulukunnan oppeja ja salaisuuksia ei opeteta ulkopuolisille, vain tyylisuunnan jäsenille. Näin myös Taura Muso ryussa. Suomessa lajissa voi käydä peruskurssi-tekniikat läpi ennen liittymistä tyyliin. Täten voi "maistella" haluaako liittyä ja aloittaa harjoittelun vai ei. Samoin myös lajin opettaminen on luvanvaraista. Opetusoikeudet myöntää kulloinenkin tradition päämies. Imatralla opetusluvan ovat saaneet Anne Kettunen ja Suvi Savolainen.

SPORTS CHANBARA

UUTUUS 2022

 

Sports Chanbara (lyh. SpoChan), on Japanista peräisin oleva miekkailulaji, jossa kaksi ottelijaa ottelee toisiaan vastaan erilaisilla pehmoaseilla. Ottelijoilla voi olla samanlaiset tai erilaiset aseet, joita löytyy lyhyestä tikarista (tanto) miekkaan (katana) ja pitkään keihääseen (yari). Sports Chanbara kehitettiin Japanissa 1971 Tanabe Tetsundon johdolla. Keskeinen ajatus oli kehittää nykyaikainen helposti lähestyttävä tapa japanilaiseen miekkailuun.

Ottelijoiden aseet ovat pehmustettuja, minkä ansiosta lyönnit voidaan turvallisesti viedä perille asti. Turvallisuutta lisäävät kevyet kypärät, jotka suojaavat silmiä, ja kilpailuissa käytettävät hansikkaat, jotka suojaavat rystysiä ja toistaalta pehmentävät niiden osumia. Muutoin varustus on melko vapaa. Suositeltavia ovat esim. judo-/karate-housut, hihaton kimono-takki ja sen alla pitkähihainen t-paita. Kendon tavoin Sports Chanbarassa liikutaan paljain jaloin.

Sports Chanbaran taustalta löytyy yhteyksiä Kendoon ja Kenjutsuun. Suurimpana erona on Sports Chanbaran paljon vapaampi muoto. Tämä mahdollistaa sen, että Sports Chanbarassa pääsee heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien kokeilemaan ottelemista. Etenkin lasten kohdalla tämä on iso etu, sillä se mahdollistaa kaverin kanssa miekkailemisen jo lyhyen perehdytyksen jälkeen. Lisäksi harjoitusten lomaan voidaan helposti keksiä hauskoja pelejä ja joukkuekilpailuja.

Vaikka Sports Chanbara ei ole niin tiukasti muotoon sidottu kuin Kendo, löytyy lajeista paljon yhteistä. Kohteliaat käytöstavat ja vastustajan kunnioittaminen ovat tärkeässä osassa myös Sports Chanbarassa. Kuten budolajeissa yleensäkin alkaa Sports Chanbarassakin harjoittelu aina tervehdyksellä – saliin tultaessa ja poistuttaessa kumarretaan, samoin harjoitusten alussa ja lopussa sekä aina uudelle harjoituskaverille. Myös itse ottelusta löytyy samoja elementtejä kuin Kendo-ottelusta. Pelkkä sattumanvarainen osuma ei riitä pisteeseen vaan hyökkäyksen pitää olla tarkoituksella tehty ja ilmentää Ki-Ken-Tai-Icchin periaatetta.

Sports Chanbara rantautui Suomeen vuonna 2015 ja Suomen Kendoliiton lajivalikoimaan laji hyväksyttiin vuoden 2019 alusta. Kansainvälisen lajiliiton alaisuudessa järjestetään kilpailuja EM- ja MM-tasolla.

 

Lähde:

https://kendoliitto.fi/lajit/sports-chanbara/