Lajit
KARATE
Yksi laji – monta tapaa harrastaa
Karate on japanilainen kamppailu- ja liikuntamuoto, jota harrastetaan ympäri maailmaa niin liikunnan, uuden oppimisen, itsepuolustuksen, hyvinvoinnin kuin kilpaurheilunkin vuoksi.
Karaten voi aloittaa lapsena, nuorena, aikuisena tai seniorina.
Aikaisempaa kokemusta kamppailulajeista ei tarvita eikä aloittajan tarvitse olla valmiiksi hyvässä kunnossa, notkea tai liikunnallinen. Taitoja ja kuntoa rakennetaan harjoittelemalla.
Karate voi näyttää eri elämänvaiheissa hyvin erilaiselta. Siksi harjoittelua toteutetaan ikään, kokemukseen ja ryhmän tavoitteisiin sopivalla tavalla.
Karaten ei tarvitse olla kaikille samanlaista.
Mitä karatessa harjoitellaan?
Karate tunnetaan erityisesti lyönneistä, potkuista ja torjunnoista, mutta laji on paljon niitä laajempi.
Harjoitteluun voi kuulua esimerkiksi:
lyöntejä, potkuja ja torjuntoja
liikkumista ja väistöjä
liikesarjoja eli kataa
pari- ja kamppailuharjoittelua
hallintaotteita ja kaatoja
itsepuolustusta
liikkuvuutta, tasapainoa, koordinaatiota ja kehonhallintaa
voimaa, nopeutta ja kestävyyttä.
Harjoitteita tehdään yksin, parin kanssa ja ryhmässä.
Samoja karaten perustaitoja voidaan harjoitella hyvin eri tavoin lapsen, aikuisen, seniorin, aloittelijan tai kokeneen karatekan kanssa.
Karate kasvaa harrastajan mukana
Yksi karaten hienoista ominaisuuksista on, ettei lajia tarvitse harrastaa vain yhdellä tavalla.
Lapselle karate voi tarkoittaa liikunnan perustaitoja, kehonhallintaa, keskittymistä ja yhdessä oppimista.
Nuorelle mukaan voi tulla enemmän tekniikkaa, fyysistä harjoittelua, itsepuolustusta ja halutessa kilpailutoimintaa.
Aikuiselle karate voi olla uuden taidon opettelua, kuntoilua, vastapainoa arkeen, itsepuolustusta tai tavoitteellista harjoittelua.
Seniorina samoja periaatteita voidaan hyödyntää esimerkiksi tasapainon, liikkuvuuden, koordinaation, toimintakyvyn ja uuden oppimisen harjoittamiseen.
Laji mukautuu – kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla tai samalla teholla.
Helppo aloittaa
Karaten aloittamiseen ei tarvita aikaisempaa lajitaustaa.
Sinun ei tarvitse osata potkia korkealle, olla erityisen notkea tai tietää mitään japanilaisesta lajikulttuurista. Kaikki tarvittava opetetaan harjoituksissa.
Myöskään omaa kuntotasoa ei kannata käyttää syynä aloittamisen siirtämiseen.
Harjoituksiin ei tulla siksi, että ollaan jo hyvässä kunnossa. Harjoittelemalla kunto, taidot ja kehonhallinta kehittyvät.
Karate itsepuolustuslajina
Karaten juuret ovat itsepuolustuksessa.
Pitkäjänteinen harjoittelu kehittää liikkumista, reagointia, etäisyyden hahmottamista, kehonhallintaa ja erilaisia kamppailullisia taitoja.
Itsepuolustuksessa tärkeintä ei kuitenkaan ole voittaa kamppailua. Hyvään itsepuolustukseen kuuluvat myös vaaratilanteiden tunnistaminen, ennakointi, rajojen asettaminen, tilanteesta poistuminen ja avun hakeminen.
Paras uhkatilanne on se, joka pystytään välttämään ilman fyysistä kamppailua.
Karate urheilulajina
Karate tarjoaa halukkaille myös kilpailupolun.
Kilpakaratessa kilpaillaan katassa eli liikesarjoissa ja kumitessa eli ottelussa. Kilpaileminen voi alkaa matalan kynnyksen tapahtumista ja edetä harrastajan omien tavoitteiden mukaan.
Kilpaileminen on mahdollisuus – ei edellytys karaten harrastamiselle.
Karatea voi harrastaa koko elämänsä osallistumatta yhteenkään kilpailuun.
Perinteinen laji, jota harjoitellaan tässä ajassa
Karaten historia ulottuu pitkälle, ja lajiin kuuluu japanilaista terminologiaa, etikettiä ja perinteitä.
Samaan aikaan karate elää ja kehittyy. Nykyaikaisessa harjoittelussa hyödynnetään tietoa esimerkiksi valmennuksesta, liikunnasta, lasten kehityksestä ja harjoitteluturvallisuudesta.
Perinteitä voidaan kunnioittaa ilman, että harjoittelun tarvitsee jäädä menneisyyteen.
Tyhjän käden tie
Sana karate tarkoittaa tyhjää kättä, ja karate-do voidaan kääntää tyhjän käden tieksi.
Nimi viittaa karaten aseettomaan kamppailuperinteeseen.
Perinteisten aseiden harjoittelulla on kuitenkin läheinen yhteys karaten historiaan. Kusankussa aseharjoittelua voi harjoitella erillisenä kobudolajina.
Voisiko karate olla sinun lajisi?
Karate sopii ihmiselle, joka haluaa oppia jatkuvasti uutta.
Siinä voi liikkua, kehittää kuntoa, opetella kamppailutaitoja, haastaa koordinaatiota ja kehonhallintaa, harjoitella itsepuolustusta tai edetä tavoitteellisesti vuosien ajan.
Voit aloittaa missä iässä tahansa ja rakentaa karatesta oman näköisesi harrastuksen.
 |
Tauramusoryu kobudo ja jujutsu
Taura Muso ryu on vanhaan japanilaiseen perinteeseen nojautuva traditio. Se sisältää aseettomia ja aseellisia tekniikoita, taktiikkaa, kulttuuritietoa jne.
Minamoto Yoritomon voitettua Taira-suku 1185, hänestä tuli shogun 1192. Voittonsa jälkeen hän jakoi uskollisille vasalleilleen maata läänityksiksi. Koremune Tadahisa sai Etelä-Japanista Kyushun saarelta Satsuman läänin, jossa hän otti käyttöön sukunimen Shimazu ( => Shimazun daimyo, "lordi"). Shimazun alaisiin sotureihin tuli kuulumaan mm. Ikubon suku (tähän aikaan vielä Inouen suku, suku haarautui vasta myöhemmin kahtia, Inouen ja Ikubon sukuhaaroihin). Feodaaliaikana tälläisessä samuraiyhteisössä kullakin soturilla oli tarkkaan määritelty asema ja työtehtävät. Ikubon suku erikoistui 1600-luvun jälkeen rajavartiointiin.
Shogunin määräyksestä Japani suljettiin ulkomaailmalta 1630-luvun lopulla. Vain Nagasakin satamassa oli hollantilaisilla ja kiinalaisilla laivoilla oikeus suorittaa kaupankäyntiä tarkoin valvottuna. Tästä poiketen Satsuman alueella harjoitettiin edelleen ulkomaankauppaa ja sen salaamiseksi luotiin rajavartiontisysteemi, jotta tieto ei pääsisi leviämään.
Lajin historiasta
Taura Muso ryu jojutsun perustaja oli Inoue Hachirouemon (shodai toryo eli ensimmäinen päämies) 1700-luvun alussa ja sieltä tulee jatkuva linja tämän perhetradition päämiehiä tälle vuosisadalle asti. Viimeisenä on Motomu Ikubo, 16. päämies. Ennen jojutsun käyttöönottoa suvun taistelutaidot olivat keskittyneet pääasiassa yarin ja miekan käyttöön.
Aikaisemmin (1600-1800 -luvuilla) traditio on sisältänyt mm. jujutsu (aseeton taistelu), bojutsu (n. 182 cm sauva), jojutsu (n. 120-150 cm keppi), ninjutsu (vakooja), shurikenjutsu (heittoveitsien käyttö), hobakujutsu (narulla sitomisen taito), tojutsu (miekkataito, eri tyyppiset miekat), kamajutsu (sirppitaito), takeshikomijutsu (bambukeppi, johon kiinnitetty naru), jousiammunta, ratsastus, uinti, sotilastaktiikka, myrkkyjen käyttö, sojutsu ("keihään" käyttö), puhallusputki, jne. Eli se oli ns. sogo bujutsu, kaiken kattava taistelukoulu. Tradition nykyinen päämies harjoitteli isoisänsä johdolla Tanouran alueella. Myöhemmin hänen perheensä muutti Kagoshiman kaupunkiin, jossa hän aloitti karaten harjoittelun. Ensin tyylisuuntana ollen Shorin ryu, sitten Shotokan ja viimein Shorinji ryu vuodesta 1961. Ikubo-sensei joutui työn takia (armeijan upseeri) siirtymään Hokkaidolle Sapporon kaupunkiin, jossa hän asuu yhä edelleen. Täällä hän jatkoi Shorinji ryun harjoittelua ja on nykyisin yksi tyylisuunnan korkeimmista opettajista (hanshi 8. dan).
Eläkkeelle päästyään hän tahtoi elvyttää Muso ryun harjoittelun ja ryhtyi opettamaan sitä, jotta se ei vaipuisi unholaan. Hän on uudistanut koulukuntaa ja muotoillut sen kokonaan uudelleen. Hänen isoisänsä (Ikubo Otojiro), joka oli siis tyylin 15. päämies, ei ehtinyt opettaa hänelle koko traditiota. Tästä syystä hän joutui muotoilemaan sen uusiksi. Samalla osa taidoista katosi kokonaan. Ikubo-sensei nimesi lajin myös uudelleen, nimeksi tuli nyt Taura Muso ryu. Tänä päivänä se koostuu pääasiassa jojutsusta, jujutsusta sekä tohosta. Lisäksi on shikomidake (takeshikomijutsu), kamajutsu, hobakujutsu, kyujutsu, kote- ja suneshurikenjutsu sekä bo- ja sojutsu. Hän teki niihin myös modernin kyu-dan arvoasteikon vanhan menkyo-asteikon rinnalle.Tällä hetkellä lajia voi harjoitella Japanissa (Hokkaidolla), Italiassa, Latviassa, Suomessa ja Virossa.
Laji Suomessa
Suomessa säännöllinen harjoittelu alkoi vuonna 1994. Ensinmäisen kerran lajia on opetettu Suomessa Ikubo-sensein toimesta karaten kesäleirillä 1992. Tällä hetkellä Suomessa perinteistä Taura Muso ryu opetusta saa vain muutamalla paikkakunnalla, mm. Helsingissä (Budoviikingit) ja Siilinjärvellä (Koubukan). Perinteisesti Japanissa traditionaalisen koulukunnan oppeja ja salaisuuksia ei opeteta ulkopuolisille, vain tyylisuunnan jäsenille. Näin myös Taura Muso ryussa. Suomessa lajissa voi käydä peruskurssi-tekniikat läpi ennen liittymistä tyyliin. Täten voi "maistella" haluaako liittyä ja aloittaa harjoittelun vai ei. Samoin myös lajin opettaminen on luvanvaraista. Opetusoikeudet myöntää kulloinenkin tradition päämies. Imatralla opetusluvan ovat saaneet Anne Kettunen ja Suvi Savolainen.
SPORTS CHANBARA
Sports Chanbara (SpoChan) on Japanista peräisin oleva moderni miekkailulaji, jossa kaksi ottelijaa ottelee pehmustetuilla aseilla.
Ottelut ovat nopeita, usein vain muutaman sekunnin mittaisia, ja laji korostaa reaktiokykyä, ajoitusta ja rohkeaa tekemistä.
Historia
Sports Chanbara kehitettiin Japanissa vuonna 1971 Tanabe Tetsundon johdolla. Tavoitteena oli luoda:
turvallinen
helposti lähestyttävä
moderni versio miekkailusta
Laji pohjautuu japanilaiseen miekkailuperinteeseen, erityisesti kendoon ja kenjutsuun, mutta sen muoto on vapaampi ja nopeampi.
Lajin idea ja filosofia
Sports Chanbara yhdistää:
perinteisen budohengen
modernin urheilun
pelimäisen lähestymistavan
Vaikka laji on rento ja helposti lähestyttävä, siinä korostuvat:
vastustajan kunnioitus
hyvät käytöstavat
tarkoituksellinen tekeminen
Pelkkä sattumanvarainen osuma ei riitä – suorituksen tulee olla hallittu ja selkeä
Laji maailmalla
Harrastetaan kymmenissä maissa
Suosio kasvaa erityisesti Euroopassa
Kilpailuja järjestetään EM- ja MM-tasolla
Suomessa laji on ollut vuodesta 2015
Sports Chanbara on vielä monelle uusi – nyt on erinomainen hetki aloittaa!
Mitä laji kehittää?
Reaktiokykyä
Koordinaatiota
Tasapainoa
Keskittymistä
Taktista ajattelua
Miksi Sports Chanbara?
Nopea ja vauhdikas
Turvallinen täyskontakti
Helppo aloittaa
Sopii kaikenikäisille
Yksi helpoimmista tavoista päästä kiinni kamppailulajeihin.
Nippelitietoa lajista
Ottelut voivat ratketa alle sekunnissa
Eri aseilla on omat kilpailusarjansa
Lajissa voi otella myös eri aseilla vastakkain
Sopii sekä yksilö- että joukkuemuotoon
Harjoituksissa käytetään usein pelejä ja leikkejä
