TURVALLISUUS

Harjoitteluturvallisuus seurassamme

Seuramme turvallisuuslinjaukset perustuvat pitkään kokemukseen kamppailulajeista ja vuosikymmeniä harjoitelleiden harrastajien näkemykseen siitä, mikä mahdollistaa harjoittelun jatkumisen läpi elämän.

Aloittelija, lapsi tai nuori ei aina pysty hahmottamaan, miksi jotakin harjoitetta rajataan, miksi kaikkea ei opeteta heti tai miksi harjoittelussa ei tehdä niin kovaa kuin ehkä itse haluaisi.

Päätösten taustalla on kuitenkin aina turvallisuus ja kokemus.

Kamppailulajeissa moni aloittaa, mutta huomattavasti harvempi pystyy sanomaan harjoitelleensa aktiivisesti 30, 40 tai 50 vuotta. Meidän seurassamme sellaisia harrastajia on.

Haluamme luoda raamit, joissa myös tämän päivän lapsella on mahdollisuus olla yksi heistä.

Filosofiamme on kehoa säästävä, ei rikkova harjoittelu. Tavoitteena ei ole tehdä harrastajasta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kovaa, vaan mahdollisimman taitava, hallittu ja pitkäikäinen kamppailulajien harrastaja.

Jokainen harjoittelee omilla rajoillaan

Seurassamme jokainen saa määritellä omat rajansa.

Kontaktia, kovaa pariharjoittelua tai kilpailullista harjoittelua ei tarvitse tehdä vain siksi, että muut tekevät. Harjoitusta saa pyytää keventämään ja harjoitteen saa keskeyttää.

Omaa rajaa ei tarvitse perustella.

Samalla jokaisen velvollisuus on kunnioittaa harjoituskaverin rajoja.

Seurassamme voi harjoitella kamppailulajeja koko elämänsä ilman, että haluaa ottaa kontaktia päähän.

Kilpaileminen on vapaaehtoinen polku. Kilpailijoiden on luonnollisesti harjoiteltava oman lajinsa kilpailutilanteita, mutta kilpailijoiden tarpeet eivät määritä kaikkien muiden harjoittelua.

Lasten turvallisuus menee kaiken muun edelle

Lasten kohdalla turvallisuus on tärkein asia. Se menee nopean lajikehityksen, fyysisen kovuuden, vyöarvojen ja kilpailullisten tavoitteiden edelle.

Lapsella on aikaa oppia.

Kaikkea kamppailulajeihin kuuluvaa ei tarvitse harjoitella mahdollisimman nuorena.

Alle kouluikäiset

Alle kouluikäiset eivät tee parin kanssa kamppailuharjoitteita.

Harjoittelu tapahtuu pääasiassa itsenäisesti sekä koko ryhmän yhteisten leikkien ja pelien kautta. Harjoittelussa kehitetään kehonhallintaa, tasapainoa, koordinaatiota, ketteryyttä, reagointia, liikkumista ja ryhmässä toimimisen taitoja.

Lajitekniikoita voidaan harjoitella yksin ja harjoitusvälineisiin.

Ensin opetellaan hallitsemaan omaa kehoa.

Kamppailuparin kanssa harjoittelemiseen siirrytään myöhemmin.

Alle 12-vuotiaat

Kouluikäisillä pariharjoittelua lisätään asteittain.

Alle 12-vuotiailla kaikki kontakti pään, kaulan ja niskan alueelle on kielletty.

Lyöntejä ja potkuja ei kohdisteta suoraan harjoittelukaveriin. Tekniikoita harjoitellaan esimerkiksi välineisiin sekä kontrolloituina pariharjoitteina.

Alle 15-vuotiaat

Alle 15-vuotiaat eivät harjoittele nivelten lukottamista.

Kasvavan lapsen ja nuoren niveliä ja niitä tukevia rakenteita ei ole tarpeen altistaa toistuvalle lukottamiselle tai tarkoitukselliselle ääriasentoon viemiselle.

Lukkotekniikoiden opettelemisella ei ole kiire.

Alle 18-vuotiaat

Alle 18-vuotiaille ei opeteta kuristustekniikoita, eikä kuristuksia käytetä alaikäisten harjoittelussa.

Yläkouluikäisten kanssa voidaan sen sijaan aloittaa kevyt ja hallittu kontaktiharjoittelu. Kontaktia, nopeutta ja vaativuutta lisätään asteittain taitojen ja valmiuksien kehittyessä.

Aikuinen kantaa vastuun

Lapselle opetetaan omien rajojen tunnistamista ja niiden ilmaisemista, mutta vastuuta turvallisuudesta ei siirretä lapselle.

Kun aikuinen harjoittelee alaikäisen kanssa, aikuisen tehtävä on suhteuttaa oma voimansa, nopeutensa ja tekemisensä lapseen.

Sama koskee kokeneen ja aloittelijan sekä fyysisesti erikokoisten harjoittelua.

Harjoituspari ei ole vastustaja. Hänen tehtävänsä on mahdollistaa toisen oppiminen.

Mitä enemmän osaat, sitä paremmin sinun pitää pystyä kontrolloimaan tekemistäsi.

Taito näkyy kontrollina!

Kamppailulajeissa kovuus ja taitavuus eivät ole sama asia.

Taitava harrastaja pystyy lyömään kovaa, mutta pystyy myös olemaan lyömättä. Hän pystyy tekemään nopeasti, mutta osaa hidastaa. Hän tuntee tekniikan, mutta ymmärtää myös, milloin sitä ei käytetä.

Voima ja nopeus sovitetaan aina harjoituspariin. Jos toinen pyytää keventämään, kevennetään. Jos harjoite keskeytetään, tekeminen loppuu.

Suojavarusteetkaan eivät ole lupa lisätä tarpeettomasti kontaktia.

Turvallisuus on muutakin kuin vammojen välttämistä

Turvallisessa harjoittelussa huomioidaan myös ympäristö, varusteet ja oma toimintakyky.

Korut ja kellot poistetaan, kynnet pidetään lyhyinä, pitkät hiukset kiinni ja harjoitusalue turvallisena. Vaativampia tekniikoita tehdään niille sopivalla alustalla ja vasta tarvittavien perustaitojen jälkeen.

Kipu, huimaus, pahoinvointi tai muu poikkeava olo on syy keskeyttää harjoittelu. Ohjaaja voi turvallisuussyistä keskeyttää harrastajan harjoittelun myös silloin, kun harrastaja itse haluaisi jatkaa.

Turvallisuus on lisäksi psyykkistä ja sosiaalista. Ketään ei painosteta kovempaan tekemiseen, nolata, pelotella tai vaadita osoittamaan rohkeutta oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Kamppailutaito tuo mukanaan vastuun

Kamppailulajeissa opitaan taitoja, joita väärin käytettynä voidaan käyttää toisen vahingoittamiseen.

Siksi harjoittelumme sisältää alusta lähtien myös vastuun opettamista.

Harjoituksissa opittuja kamppailutekniikoita ei testata, kokeilla tai esitellä kavereihin, sisaruksiin tai muihin ihmisiin harjoitusten ulkopuolella.

Itsenäisesti saa harjoitella turvallisia harjoitteita. Jos kaveria kiinnostavat kamppailulajit, hänet kutsutaan mukaan ohjattuihin harjoituksiin.

Myös muiden ympäristöjen sääntöjä kunnioitetaan

Kamppailulajin harrastajalle kevyt painiminen voi olla normaalia, mutta esimerkiksi koulussa se voi olla kiellettyä ja ulkopuoliselle tilanne voi näyttää aivan muulta kuin leikiltä.

Kamppailulajin harrastaminen ei anna erivapauksia.

Odotamme harrastajiltamme esimerkillistä käytöstä salilla ja sen ulkopuolella

Itsepuolustus on asia erikseen!

Itsepuolustuksessa opetamme tekniikoiden lisäksi ennen kaikkea tilanteiden ymmärtämistä.

Milloin poistutaan? Milloin haetaan apua? Milloin tilannetta voidaan rauhoittaa? Milloin fyysiselle puolustautumiselle todella on tarvetta?

Hyvä itsepuolustustaito ei tarkoita halua käyttää kamppailutaitoja. Siihen kuuluvat harkinta, vastuu ja kyky välttää tarpeetonta fyysistä konfliktia.

Epäasialliseen toimintaan puututaan

Jos tietoomme tulee, että harrastaja on käyttänyt kamppailutaitojaan epäasiallisesti tai toiminut muuten vakavasti seuramme turvallisuusperiaatteiden vastaisesti, asia käsitellään.

Tilanteita selvittävät ohjaajat ja tarvittaessa seuran hallitus. Alaikäisen kohdalla huoltajat otetaan mukaan asian käsittelyyn.

Vakava tai toistuva toiminta voi johtaa seuran sääntöjen mukaisiin seuraamuksiin ja vakavimmillaan seurasta erottamiseen.

Kokemus näkyy tuloksissa

Kamppailulajeihin liittyviä turvallisuushuolia ei pidä vähätellä. Meidän tehtävämme on osoittaa omalla toiminnallamme, että niitä voidaan harjoitella turvallisesti.

Seurassamme tapahtuu vuosittain keskimäärin alle kaksi loukkaantumista, ja tavallisesti kyse on pienistä tilanteista, joissa tarvitaan esimerkiksi kylmäpussia tai laastaria. Noin 30 vuoden aikana vakavia loukkaantumisia on ollut vain muutamia.

Nollariskiä ei ole missään liikunnassa. Turvallisuus ei kuitenkaan määräydy pelkästään lajin nimen perusteella, vaan ennen kaikkea sen mukaan, miten lajia harjoitellaan.

Me olemme valinneet oman tapamme:

Saa kilpailla ja tavoitella huippua. Saa harjoitella kovaa. Saa harjoitella kevyesti. Saa harrastaa ilman kilpailutavoitteita ja edetä omassa tahdissaan.

Tärkeintä ei ole se, kuinka kova harjoittelija olet tänään.

Meille tärkeämpää on, pystytkö harjoittelemaan halutessasi vielä 30, 40 tai 50 vuoden päästä.